torstai 25. lokakuuta 2012

This is how I roll


Moimoimoi taas pitkästä aikaa:)

Täälä viikot menee hujauksessa ohi kun oon niin uppoutunut koulumaailmaan ja lentopalloon, joka ilta tajuan että taas on suoriuduttu yhestä päivästä. 

Mitään normaalista poikkeavaa ei oikein oo täälä tapahtunut, nyt vihdoin on tullut se normaali arki esiin tääläkin, ja vaikka kuinka hienolta tuo koulu täälä aluksi vaikuttikin niin voin kertoa että enää 4 viikon päästä en ajattele niin, samanlaista puurtamista se tääläkin on vaikka aineet on helpompia. Läksyjä tulee joka päivä ainaki sata sivua (okei ehkä 2 kertaa enemmän ku suomessa..) johon on ollu totuttelemista mutta siihenkin oon nopeesti tottunut että reenien jälkeen kotiuduttuani illat istun kotona läksyjä vääntäen.

Lentopallokausi on täälä lopuillaan,tänään kyyneleiden täyteinen päivä kun on meidän viimeinen kotipeli, ja monelle seniorille se on se viimenen lentopallopeli kotona. nyyh. Lentopallon jälkeen unohdan pallopelit hetkeksi kun alotan voimistelun!! Se on siis mun seuraava laji talvelle, saa nähdä millasii voltteja sielä tuun oppimaan;) Lisäksi nyt lentopallon jälkeen mulla on vidoin aikaa alottaa ne tanssitunnit kaupungin tanssistudiolla, oon niin innoissani<3

Tässä nyt pääasiassa laittelen kuvia mun parista kuluneesta viikosta, mitä oon puuhaillut sun muuta. MULLA ON TÄÄLÄ KAIKKI HYVIN, ei tarvi kenenkään panikoida sielä kotipuolessa mun takia vaikkei mitään oo pitkäään aikaan kuulunutkaa tältä suunnalta.

Ja näääin sain vihdoin poseerata koulubussin kaa!








FRANKENMUTH JA RAPUJUHLAT
Tosiaan pyörähdettiin kaupungissa nimeltä Frankenmuth joka on rakennettu just niinku saksalainen kaupunki, tuli paljon hyvii muistoja mieleen kun jokanen katse minkä heitin nii osu johonkin Saksalaiseen rakennukseen.



fudge<3



Tää kauppa oli täynnä toinen toisiaan herkullisempia muffineja mutta mä tyydyin vain räpsimään kuvia:)



Are you sure they are brothers?



Toinen kerta kun simpukkaa maistoin ja ei, ei se vieläkään maistunut hyvälle..


Mulla ja mun veljellä on selvästi samat kiinnostuksen kohteet:
We both love spongebob!









Aamulla ku lähin kouluun:)




7 TUNNIN SHOPPAILUPÄIVÄ DETROITISSA
Paljon tarttu käteen päivän aikana ja viimeset tunnit alko jo käydä voimille kun kaikki muovipussit paino käsissä nii saakelisti. Vaikka oltiin väsyneitä niin oltiin äärimmäisen onnellisia:)


 SHOP!








Oli muute niin hieno leikkikenttä LAPSILLE, oli pakko mennä testaamaan..

Mitennii mua tuijotetaa oudosti....













Mun teepannu on lasittamista vaille valmis...Jos sielä on yksi ilmakupla ja se räjähtää sielä uunissa nii itken..OON KÄYTTÄNY TUOHON NIIN PALJON AIKAA!



Siinä on mun puolivalmis catwoman mitä teen kuviksella...

AKROBATIAA
Torstaina meidän koululle tuli ryhmä esiintyyn ja ne teki jotai ihan tajuttomia juttuja...Ne oli kaikki niin notkeita ja lahjakkaita että siinä tuijotin vaa suu auki kunnes totesin mun kavereille että miksen mä osaa tehä noin..





 LAST HOME VOLLEYBALL GAME
tänään tosiaan oli meidän kauden viimenen kotipeli, monet kyyneleet valutettiin kun meidät seniorit kutsuttiin yleisön eteen meidän vanhempien saattelemana, meidät kukitettiin ja saatiin pienet lahjat. Ikimuistonen hetki jossa oli tajuttoman suuri tunnelataus. Rakastan mun lentopallotyttöjä.



















Tähän loppuun vielä vähän juttua tosta ikävöimisestä..
Koti-ikävä on asia joka on alkanut pikkuhiljaa hiipii munki olotilaan, nimittäin sille ajattelulle nyt on jäänyt paljon enemmän aikaa kun kaikki on ”normalisoitunut” täälä arjessa. Mietin millasta mulla olis sielä kotona, hengata ja nauraa itteni kipeeksi mun kavereiden kaa koulussa, millasta ois nähä mun parhaat kaverit taas, miten hienoo ois mennä koulun jälkeen omaan kotiin omaan sänkyyn ja ottaa siel päikkärit. Vaikka on tajuttoman ikävä kaikkea tuttua, ja mun omaa koti paikkakuntaa (kyllä mulla on oikeasti ikävä Kauhavaa) niin en siitä huolimatta missään vaiheessa oo ajatellut että haluisin kotiin. Näinä hetkinä vaan pitää ajatella tätä maailman hienointa mahdollisuutta minkä oon saanut, saan kokea uskomattomia asioita vuoden sisällä mitä moni muu ei koko elämänsä aikana tule kokemaan /ymmärtämään. Saan tästä niin paljon uutta irti, ja tapa jolla tämän jälkeen katon maailmaa on muuttunut täysin. Vuosi ei loppujenlopuksi ole pitkä aika, vaikka kaikkea kerkeää tapahtuakkin vuodessa. Ihan miten jokainen sen vuoden mieltää, mulle tämä vuosi on samalla pitkä ja samalla lyhyt, kerkeän alottaa elämäni täälä uudessa ympäristössä nauttien uusista kokemuksista sylin täydeltä, mutta tämä vuosi tulee olemaan ohi ennenkä edes tajuan sitä, joten pitää nauttia joka ikisestä hetkestä minkä saan:)

On ikävä mun maailman parasta luokkaa, on ikävä mun parhaita kavereita, poikaystävää, sukulaisia, perhettä, kotia, SAUNAA, ruisleipää, suklaata, omaa sänkyä, omaa huonetta, oman kodin tuoksua, pitkän matikan tunteja,vapaa aikaa....
Onneksi nää kaikki asiat odottaa mua kotona kun täältä lennän takasin, ei ne katoa mihinkään:)




-Susa