Halloween party and some changes

Heipat syksyisestä Michiganista!

Täällä puun lehdet vaihtaa kovaa kyytiä väriä, ja osa puista onki jo paljaana valmiina lumen tuloon. Säät on tähän asti ollut hyvät, on ollut lämpimiä päiviä jolloin mittari on näytätnyt jopa +24 astetta, (tais olla samana päivänä kun sielä tuli ensilumi..) mutta suurimmaksi osaksi aamulla saa heittää jo takkia niskaan kun lähetään kouluun.

Halloween on tunnetusti täällä jenkkilässä päin iso homma, ja mehän järkättin oma halloween viikonloppu muiden vaihtareiden kanssa!

Ohjelmaan kuului pienet festarit, naamiaiset, kurpitsan kaiverrusta, kummitustaloon työntymistä ja ylenpalttista nauramista sekä wiin dance pelin pelaamista aamuyöhön...

Käytiin painattamassa myös meidän ryhmälle ihan omat t-paidat! Tuli hienoja<3

Tää kidutuslaitteelta näyttävä loota heijasti meidän designin tuommoselle tiheälle kankaalle

...ja sit kun siihen kankaalle suihkutti kylmää vettä nii TADAA!

Tekniikka on täydellinen..

Me viisaat<3

Painatuksen jälkeen otettiin tämmönen kaupunkikierros joka oli varmaa suunniteltu just mua ja mun kameraa varten, nimittäi kun mut päästi autosta ulos nii mua ei pidätelly mikää, aa juoksin paikasta toisee räpsien kuvia...That's me:)

Time to enjoy s'mores <3

Joojoo se ikäraja oli se 16 ajamisee, tarpeeks lähellä kuitenki

Tällänen alustuts tähän ennenkä luette eteenpäin: Oon maailman huonoin kattomaan kauhuleffoja, pienikin hiljanen hetki elokuvassa nii minä kuvittelen jo vaikkamitä, nään esineiden muka heilahtelevan tai jonkun kävelevän huoneesee vaikka elokuvassa tosiaan ei mikään heilu tai kukaan kävele...Mun mielikuvitus ottaa siis samantie avaimet omii käsiinsä JOTEN voitte kuvitella kuinka mulla tuola kummitustalossa oikein meni:)))))

Päästiin sinne talolle, niin tämä nainen siinä ovella kertoi että nämä ihmiset jotka sielä kummitustalossa odottaa ja pelottelee meitä, ne ei saa koskea meihin. Se nyt ees pikkasen sai mua rauhuhottumaa ku tiesin ettei kukaa tarraa mua kädestä tai pidä mua väkisin missää....Tosin koko sen matkan mitä sielä kummitustalossa ”käveltii” (me juostii niinku päättömät kanat...) kaikki me neljä kiljuttiin ja hypittii pitkin seiniä...en oo ikinä ollu nii paniikissa:D Oli ensimmäinen ja viimenen kerta kun mut saatiin Amerikkalaiseen kummitustaloon. 

Sitten ilta vaan tsillailtiin meidän majotuksessa opetellen amerikkalaisii tansseja tiettyihin biiseihin, jonka kaikki nuoret osaa kuullessaan sen tietyn biisin, syötii hyvin, katottii kauhu leffaa ja mentii nukkuu:)

Seuraavana aamuna sit pakattii kimpsut ja kampsut, sanottii taas heipat ja suunnattii kotiin mukana kurpitsa ja kasa tajuttoman hienoja muistoja.

Tarkkaa suunnittelua ja laskelmointia...

Sit päädyin tämmösee tosi modernii ja erikoiseen luomukseen....
(okei ehkä perinteisin malli ikinä..)

Niin toimi tämä mun Halloween täällä! Sit olikin taas yhtä ihana palata arkeen pyörittelemään silmiä matikan tunneille kun opettaja ei edes osaa laskea laskuja oikein..Huokaus..ja vaikka asia on kuinka tuttua tahansa nii aina silti saa kotona vääntää 40 kotitehtävää jotka on ihan identtisiä ”probleemia” numerot vaa vaihtuu.. Täälä jos on kipeänä nii auta armias kun taas pääset kouluun niin saat kantaa selkä vääränä kotitehtäviä ja moniste nippuja kotiin. Minähän olin sitten kipeänä ja 2 päivää pois koulusta nii sitten seuraavat 3 päivää istuttiin iltasin kotona ilta myöhään asti tekemässä kotitehtäviä.

No, työ kuitenkin palkitaan, nimittäin mun kaikki aineet koulussa on A:ta (paras arvosana), mihin oon TOSI tyytyväinen!! Päihitin täälä siis osan oppilaista jotka opiskelee omalla äidinkielellään:) JEE!

Lentopallokausikin saatiin pakettiin tiistaina, kun meillä oli viimenen peli. Pelin jälkeen mentiin pukuhuoneeseen valmentajien kanssa. Oven suljeuduttua kaikki seniorit vuorotellen purskahti itkuun, koska se oli niiden viimenen lentopallopeli ikinä. Muut ei itkeny koska niillä lentopallo vielä jatkuu.Uskon kuitenkin että se ilta oli mulle kaikista kovin paikka..Itkin ihan tajuttomasti, olin niin surullinen että se kaikki oli ohi. Siitä joukkueesta oli tullu mulle perhe, kaikki tytöt oli mulle niin kivoja ensimmäisistä hetkistä lähtien, ja nyt pystyin kutsuu niitä jo mun ystäviksi. Oltiin joka päivä tekemisissä ja nyt se kaikki yhtäkkiä loppuu...

Keräännyttiin sit tiiviiseen ympyrää, pitäen toisiimme lanteilta kiinni. Valmentaja puhu siinä meille hetken kyyneleet valuen poskia pitkin...Sen lopetettua se kysyi onko jollain muulla jotain sanottavaa vielä ja mä halusin sanoa todellakin jotai joten (yritin)keräsin itteni ja avasinsuuni. Kiitin koko joukkuetta kaikesta mitä ne on mulle tehny, ja siitä että sain viettää uskomattomat pari kuukautta niiden kanssa. Puhuin vielä ystävyydestä ja kuinka hienoja ihmisiä ne on, ja kun lopetin, kaikki itki.. 

Se oli ehkä surullisin ilta tähän mennessä..Mutta samalla olin niin onnellinen että mulla oli mahdollisuus kokea jotain tuommosta, jotain noin yhtenäistä, kuuluin heti mun vuoden alusta lähtien joukkueeseen, joukkueeseen jota en ikinä tuu unohtamaan:)

Tän sitten samaisena iltana kirjotin Facebookkiin tytöille
"As soon as I arrived here, I got the amazing opportunity to join the volleyball team. That was my best decision I've ever made... All the girls on the team took me straight away in as one of the players, even tough I was the new girl...They all were so good to me trough the whole season, we laughed and cried together, just like small family. I felt like I had bonded really strongly with the girls, but I actually realized it after our last game, when I was just crying because we don't have any more days to spent together as a team..You girls will stay forever in my heart, I'll never forget my team that made me smile every day. You mean so much to me.." 

Nyt kun on sanottu siis heipat lentopallolle, on aika ottaa seuraava haaste vastaan. NIMITTÄIN voimistelu:) Alotan myös tanssitunnit vihdoin ja viimen kun nyt löyty sitä aikaa siihenkin. Tänään oli ekat gymnastics harkat ja kun kotiuduin kolmen tunnin aherruksen jälkeen, joka ikistä lihasta mun kehossa särki...:D Noh, ehkä ne pian siihen tottuu!!

Semmosta kuulu tälle suunnalle tällä kertaa!!

ps. Se Sandy-myrsky mikä Nykissä pyöri ei ylettänyt sen kummoisemmin tänne asti. Tuuli oli vaan tajuttoman kova täällä, samoin kuin sade, yöllä tuntui että katto lähtee päältä tai ikkunat tulee sisään...MUTTA EI KUITENKAA KÄYNY KUINKAAN. Trick or treat- kierrokselle ei kuitenkaa päästy lähtemään kun oli nii kamala ilma pihalla. Onneks nyt on taas normi sää!

-Susa