Detroit Red Wings - Anaheim Ducks, Thank you for making my night unforgettable

Heippa taas tältä tytsyltä,

jonka viikot menee vain toinen toisensa jälkeen hujauksessa ohi.

Tekemistä täällä on kyllä jokaiselle päivälle yllin kyllin, joten todella nautin näistä lauantaista,

kun saan vaan pyllähtää sohvalle, hengittää syvään ja vaan OLLA laiska.

Ajattelin tehdä ensin postauksen mun Snowcoming viikosta ja siihen liittyneistä pienistä komplikaatioista kautta 

muutoksista, mutta nyt mun aivot ei kertakaikkiaan pysty käsittelemään mitään muita muistisopukoita kuin eilis illan. 

Tämä postaus on täynnä jääkiekkoa, joten kaikki vähäkään kiekosta kiinnostuneet, te haluatte lukea koko postauksen

Believe me.

15.2

Kyllä - kaikilla teillä lukion kakkosilla oli wanhat.

Kyllä - muutaman kyyneleen valutin keskellä koulupäivää kun eksyin facebookkiin ja naamalle lensi etusivun täydeltä kuvia teistä täydellisistä prinsessoista siellä.

Kyllä - vietin perjantantaini mm. Nenäliinojeni seurassa, syy tosin on se että olen flunssassa

Kyllä - vietin tähän astisen vaihtarivuoteni parhaimman päivän perjantaina, 

kun astuttiin sisään Joe Louis areenallae seuraamaan NHL matsia.

SITÄ, kuinka Anaheim Ducksit pesi kotijoukkueen Detroit Red Wingsit 5-2!

Mä käyn joka tiistai meidän Rotary Clubin lounaalla, koska se nyt kuuluu hyviin tapoihin näyttää pärstäänsä siellä ja kertoa kuulumisia miten mulla täällä jenkeissä on mennyt jne. Noh, tapasin siellä sitten yhden miehen, jonka kanssa löydettiin hyvinkin yhteinen mielenkiinnonkohde sen seurauksena kun hehkutin tästä kuinka NHL kausi vihdoin saadaan käyntiin.

Kävi sitten ilmi, että tämä herra omistaa Red Wingsien peliin kausiliput, ja se sitten tokaisi että se ottaa mut mukaansa ainakin yhteen NHL peliin….Olin vaan yhtä suurta hymyä seuraavan viikon, koska MINULLA olisi oikeasti mahdollisuus päästä todistamaan omin silmin isojen poikien kiekkoa!! Mieletöntä.. Sitten kävi ilmi, että tämä tuleva matsi pelattaisiin Anaheim Duckseja vastaan, ELI SAISIN NÄHDÄ SELÄNTEEN JA KOIVUN FILPPULAN LISÄKSI!! Tää ottelu oli mulle se nro.1 minkä halusin nähdä, mutta josta vain rakentelin pilvilinnoja ennen tuota päivää.

Seuraavana tiistaina sain lisä infoa, nimittäin hän itse ei seuraavaan peliin pääse, joten saan ottaa kaverin mukaan tuonne peliin. Tottakai otin sitten host siskoni! Täällä mun cityssä kukaan ei ymmärrä jääkeikon päälle mitään, joten nää oli ihan ihmeissään kun oon ollut tämän asian kanssa ihan täpinöissä, niinkun ois joulu taas tulossa.

Tämän viikon alkupuolella sain sitten liput käsiini, ja siinä niitä hipelöidessä ei oikein tuntunut miltään, ei sitä tajunnut että mihin sitä on kohta menossa, mitä sitä on kohta kokemassa.. Tosin kun tsekkasin paikat netistä, niin voi hertsilejaa kun tämä tyttö meni sekaisin… Meidän penkit on suoraan Ducksien vaihtoaition takana..Meidät ja pelaajat erottaa vain pleksi. MUT JA SELÄNTEEN EROTTAA VAIN PLEKSI…..Okei rauhotun.

Viimeset tunnit perjantaina koulussa meni ihan kuuroille korville, ja samantien kun kello soi merkiksi siitä että vihdoin on selviydytty viikonloppuun asti, minä säntään suoraan lokerolle ja sekuntia myöhemmin istun jo autossa matkalla kotiin. Kamera oli ollut latauksessa, muistikortit oli tyhjennetty, suomenliput pakattu käsilaukkuun ja Selänne paita kiskottu päälle, I was so ready.

Tuntia myöhemmin oltiin jo hyvää vauhtia ajamassa kohti Detroittia popittaen volat kaakossa Macklemorea, tää oli se päivä!!

Me ja monta muuta kiekkofania istuttiin samassa ruuhakssa Detroitin keskustassa, kunnes päästiin vihdoin lyömään kaara parkkiruutuun. Siinä kun puolijuoksua mentiin stadionille niin kaikki alkoi tuntumaan todelta..Oli aivan sanoinkuvaamattoman mahtava fiilis!!!

 Vähän jänskätti...

SIINÄ SE OOOON!!

Before the game:

Päästiin sisään turvatarkastusten saattelemana, jonka jälkeen laitoin samantien kameran laulamaan:) Siellä myytiin pelipaitaa sun muuta krääsää niinkuin nyt olettaa voi. Meillä oli hyvin aikaa, joten otettiin iisisti ja kierreltiin katselemassa sitä valtavaa areenaa. Ihmismeri oli loputon, ja valehtelematta varmaan suurinosa ihmisistä jotka mut näki, kiinnitti muhun ja mun paitaan todella paljon huomiota ja sain ”SELANNE WOHOO” huudahduksia, hymyjä ja kysymyksiä yllinkyllin ihan vierailta ihmisiltä.

Sitten myös vastaan käveli mun ikähaitariin soveltuva poika identtinen paita päällä! Molemmat tajuttiin se vähän viiveellä kun sitten käännyttiin kattomaan toisiamme nauraen:D Olkapäälle tuli myös koputtamaan suomalainen mies, joka työmatkan ohella oli sitten päätynyt seuraamaan kans samaista peliä. VIHDOIN SAIN PUHUA SUOMEA!! Tosin en kertakaikkiaan osannut puhua suomea hänelle, vastasin melkein aina englanniksi joka tuntu niin typerältä, mutta en voinu sille kertakaikkiaan mitään:DD 

Ennenkuin liuttiin omille paikoille, menin vetäisemään yhtä infopisteen työntekijää hihasta siinä toivossa, että se saisi järkättyä mut pelin jälkeen tapaamaan mun suomalaisia pelaajia. Se oli tosi innoissaan nähdessään mut ja kuullessaan mun ”tarinan”, ja ohjasi mut sitten yhden katsomo osaston sisäänkäynnille toisen virkailijan juttusille. Tämä virkailija sitten kertoi, että kun Red Wingsit aloittaa lämmittelyn, hän voi esitellä mut niiden joukkueen sponsori henkilölle, joka ehkä osaa vastata paremmin mun pyyntöön. Sitä lausetta toistin itelleni pään sisällä uudestaan ja uudestaa, mutta selvästi en tajunnu sitä koska hienosti vaan sitten kävelin tämän herran luo, esittelin itseni ja asiani… Kävi ilmi että hänen vaimo on suomalainen, joten hänkin osasi hieman puhua suomea!! Sain kieltävän vastauksen mun toiveelle päästä tapaamaan pelaajia pelin jälkeen, koska se aika on aina niin kaikkea muuta häslinkiä täynnä, mutta siinä juteltiin sitten hänen kanssaan hetki kaikkea muuta mukavaa:) En lannistunut, ainakin olin sentään yrittänyt!! Ei tarvi myöhemmin miettiä että ”voi kun olisin kysyny!!/ mitä jos…” 

Astelin portaita alas kohti meidän ETURIVIN paikkoja, kun mut keskeytti joku tyyppi pyytäen mua yhteiskuvaan hänen kanssaan….Selvä? Siinä otettiin sitten yhteiskuva, ja sain selittää että oon Suomesta ja tulin kattomaan Selännettä, Koivua ja Filppulaa. Sama tilanne tapahtui toistamiseen, tosin tälläkertaa vain musta yksin otettiin kuva ihan sen takia että ” My son is a huge fan of Selänne” ….. Okei vaikka mulla sen paita onkin päällä, niin ei musta silti kuvia tarvi ottaa kun se ihan oikea Teemu Selänne pelaa 5 minuutin päässä tuolla jääkiekkoa!!!

Oli aika lyödä persusta penkkiin ja vetää kamera sekä suomenlippu esille! Siinä kun istuskelin eturivin paikalla NHL pelissä, Joe Louis areenalla, Detroitissa, Michiganissa, USAssa, tuntu että aika pysähtyi. Mä vaan yksinkertaisesti istuin siinä suu maailman leveimmässä hymyssä, taputellen käsillä reisiä, katsellen ympärilleni ja ajatellen että miten ihmessä tämä on mahdollista. Asia mistä oon vaan aina unelmoinut, ja nyt se oikeasti oli totta. Ei sitä tunnetta pysty kuvailemaan...Jotain niin mahtavaa.

Lämppäreissä filmasin ainoastaan Filppulaa;)

Hassua, tässä kuvassa on vaikka kuinka monta pelaajaa lämmittelemässä, mutta silti katse automaattisesti ohjautuu suoraan Selänteeseen...:)  

Koivu tsekkaa Selänteen lämärit!

ME_OTIIN_AIKA_INNOISSAMME

Game starting:

National anthem

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!.....Mitäs me....

Can't believe I'm here...

Ihan mukavan lähellä saatiin istua tuossa:)

"He is just amazing. Guy is like 42, and still one of the fastest one on the ice!"- Lause mun takana istuvan miehen suusta:) Respect.

Suomalaiset mittaa toisistaan, Filppula vs. Koivu

Selännettä ja Filppulaa

Selvästi halus käydä pyörähtämässä mun kameran ulottuvilla!!

Eka erä:

Minä aloitin kuvien räpsimisen sillä samalla hetkellä kun pelaajat luisteli jäälle, ja tosiaan kameran laskin käsistäni vasta ottelun loputtua:D Menin ihan sekasin kun vaihdoin Selänteen kanssa ensimmäisen katsekontaktin ennen pelin alkua, ja sain jopa hymynkin takasin!! ÄÄÄ.
Peli vihellettiin käytiin yleisön ulvoessa, oli kyllä tunnelma katossa! Erän loppupuolta kohti mentäessä tietty peli kävi aggressiivisemmaksi, kuten yleisöön lentänyt kiekko kertoi. 

Siinä vissiin kiekko lähti omille teilleen....

Yksi järjestysmiehistä sai sen kiinni, ja sen seurauksena sitten ihmiset nousi paikoiltaan heiluttelemaan käsiään ja huutamaan päättömästi, että saisivat sen kiekon. Minä olin tietty yksi näistä ihmisistä, ja kun se järkkäri mut bongasi paitani kanssa sieltä, se osotti suoraan sormella mua, nyökkäsi ja viskasi sen kiekon…

JA SIINÄ SE SAMAINEN KIEKKO NYT MÖLLÖTTÄÄ
 Nyt täällä siis kirjoittelee virallisen NHL pelikiekon omistaja!! CAN'T BELIEVE THIS

Lemppari:) 

Kans lemppari!

Ei sinne maalille nyt kaikki mahu!

Taas Suomalaispainotteinen kenttä;)

Tais Filppula saada osumaa..

Katsomot kiitettävästi pullollaan!

Koutsin kaa keskustelua, kyllä Koivu osaa hommansa!

Eka erä  ohi, vielä on näkemättä avausmaali! 

Toinen erä:

Tasotus heti Red Wingsien maalin perään, tilanne 1-1 

  

Samaa maata, eri pelipaidat

MAAAALIIIII

Taas Suomalais aloitus, veikö Valtteri vai Saku!?!

My players<3

 

Kolmas erä :

Mulla kävi kyllä semmonenki tuuri kun sain kiekon...MINÄ! Huh. Okei jatketaan….

On se vaan kaikella tavalla uskomatonta seurata paikan päältä, kun ammattilais jääkiekkoiljat laitetaan samalle jäälle pelaamaan toisiaan vastaan..

Jokaisen erän lopussa yritin hivuttautua lähemmäs portaikkoa josta sitten Selänne ja Koivu vaelsi pukuhuoneeseen, siinä toivossa että saisin nimmarin...Mutta järjestysmiehet kielsi sen multa täysin..Kuulemma piti istua omalla paikalla, ja sitten sieltä yrittää jotain huutaa jos halusi yrittää. Niinku se nyt olis jotenkin mahdollista!?

Pelin siirtyessä kolmanteen erään rustasin ilmaislehden taakse tussilla sanan ”NIMMARI?” ja länttäsin sen siihen pleksiin kiinni, kun tuli mainostauko ja pelaajat kerääntyi siihen omalle aitiolleen.

Teemu tietty katto suoraan mua, ja mun lappua nauraen samalla kun mä nauran ja hymyilen pleksin toisella puolella. Sitten se katto pois ja olin sillei että höh..eikai se sitten anna nimmareita tai jotain.. 

Katoin hetkenpäästä Teemua uudestaan siihen vaihtopenkille kunnes se kääntyi kattomaan mua, osoittaen sen omaa mailaa kysyvällä katseella…..Sillon aika pysähty, mun sydän pysähty, kaikki pysähty…

Kuulin vaa kuinka mun viereisessä penkissä istuva jätkä huusi mulle että ” He’s gonna give you his stick!!!!”

Minä suu auki nyökkäsin, Selänne nousi ylös luistellen huoltajansa luokse, otti tussin, rustasi nimikirjotuksensa mailan lapaan ja meni takasin istumaan. Se vaihto pari sanaa valmentajansa kanssa osottaen mua, jolloin tietty valmentajakin käänty kattomaan mua hymyillen:)

Viimein summeri soi pelin päättymisen merkiksi. Selänne nousi ylös penkistä, minä nousin ylös penkistä, ja se ojensi mulle sen pleksin yli SEN OMAN PELIMAILANSA NIMIKIRJOTUKSELLA VARUSTETTUNA!!!!!!!

ITSE TEEMU SELÄNNE OJENSI HENKILÖKOHTAISESTI MINULLE mailan, jolla hän pelasi NHL ottelussa, jota MINÄ olin katsomassa….Huhhuh…..Olin ihan sanaton...Oon vieläkin sanaton....

Hymyilin ja huusin kiitos, samalla kun se hymyili/nauroi mulle nyökäten päätään:D 

Pelaajien kävellen pois jäältä, huusin vielä suomeksi sitten Saku Koivulle kans tsempit, ja sain senkin suun leviämään hymyyn:D

Siinä käydään keskustelua musta Teemun ja valmentajan välillä! 

NYT SE TAPAHTUU!!!
Kiitos Selänne!!!ei vaan sanat riitä kertomaa kuinka onnellinen tuolla hetkellä olin..

AAAAND HERE IT IIIIIIS!!!!!!
Mun naamasta näkee kuinka sekasin oon..

Siinä puristin mailaa rystyset valkosina vaan tuijottaen sitä niinku en ikinä ennen olisi mailaa nähnykkään...Siinä se nyt oli. Mun käsissä. Just 2 minuuttia takaperin Selänne oli pelannu sillä..Olin ainut ihminen koko stadionilla joka sai yhtään mitään pelaajilta. Ihmisiä tuli jatkuvasti kyselemään että miten ihmeessä olin saanu mailan, ja olin kuulemma vastannu vaa että Suomalaiset pitää yhtä!! (ite en muista mitään, oon tällä hetkellä ollu siinä omassa kuplassani mailani kanssa).

Semmonen perjantai tuli vietettyä täällä…Hymyiltyä on tullut nyt 48 tuntia putkeen, varmasti jatkuu vielä piiiiitkään. Tänään katoin sen samaisen pelin TV:stä, ja bongasin meikäläisen sieltä moneen otteeseen Anaheimin penkin takaa, mikä oli ehkä oudointa ikinä…:D Hienoja muistoja tein eilen läjäpäin, tästä on hyvä jatkaa;)

-Susa