perjantai 2. elokuuta 2013

Days full of tears


Heissan taas kaikki!

Nyt ollaankin jo tukevasti Suomen kamaralla harjoittelemassa normaalia arkea. Oon nyt 14 päivää ollut tutussa ympäristössäni 347 päivän jälkeen ja on vieläkin tosi sekavat ajatukset.
Ennen kun yritän edes lähteä selvittämään päätäni, aattelin kirjotella mun vikoista päivistä siellä toisessa kotimaassa. 



Kovasti vietin viimesiä viikkojani kavereiden kanssa tekemällä tärkeitä ja vähemmän tärkeitä juttuja, pääasia nyt oli se että sain nauraa ja hölmöillä näiden ihmisten kanssa joita luultavasti tuun eniten ikävöimään. Käytiin tivolissa, ja istuttiin iltaa, juhlittiin itsenäisyyspäivää ja uitiin:)



















Sisko siel tanssii

...ja toinen myös!


Koristurnauksia!



Pyydystettiin tulikärpäsiä :)

Synttäreitä!







Viimesen viikonlopun jenkkilässä vietin matkustamalla toiselle puolelle Michigania suuren Rotary- vaihtareiden konferenssiin, jossa tapasin yli  500 nuorta ympäri maailmaa, jotka on samassa tilanteessa ollut nyt sen vuoden niinkuin minä. Sielä jaettiin riemunhuutoja sekä halauksia kun nähtiin tuttuja muista osavaltioista taikka muilta alueilta. En oikeasti voi jankuttaa tarpeeksi siitä miten uskomaton suhde toisiin vaihtareihin tulee luotua muutaman tunnin jutustelun jälkeen. Jo sen parinkin päivän jälkeen syntyi vahvoja, varmasti elämän kestäviä ystävyyssuhteita, ja sitten oli taas kourallinen lisää ihmisiä joille piti jättää hyvästit. Huokaus. Siellä näin uusien kasvojen lisäksi myös mun Länsi-rannikko perheen, eli ne 50 nuorta joiden kanssa jaettiin kahden viikon edestä uskomattomia kokemuksia.

Tämän viikonlopun pointti ei ainoastaan ollut se, että kun vihdoin jälleennäkeminen tapahtuu, joudutaan hyvästellä ne kaikki tärkeät ihmiset saman päivän aikana (josta senverran voin mainita, että 6 aamulla herääminen siihen että jos valmiiksi itken sängyn pohjalla on täyttä todellisuutta sinä päivänä ) VAAN meille vaihtareille yritettiin opettaa ”miten mennä kotiin”, mikä siellä odottaa jne. 

Ei sitä vuoden alkaessa tajunnut, että se kulttuurishokki puskee päälle myös kotiutuessa. Mutta sehän on tuttu ympäristö mihin vaan palataan, right? Ei se ihan niin kivuttomasti mene. Tässä mun omakohtaisia ajatuksia siitä, miten tää kulttuurishokki näkyi mussa :
-Ensinnäkin ehkä suurin asia oli se, miten mun kaverit suhtautuu taas muhun vuoden jälkeen. 
-Toisena nousi mieleen se, etten pääsekkään lukion kolmoselle mun kavereiden kanssa, ja siitä tuli paniikki monesti, vaikka tiedän että oon saanut ainutlaatuisen kokemuksen joka on helposti sen arvoista
-Mua pelotti se paluu ”arkeen”. Miten mulla ikinä riittää tekemistä? 
-Kuinka pystyn elää oman pääni sisällä näiden kaikkien ajatusten kanssa mitä oon vuoden aikana sinne taltioinut, kun en niitä mun kavereille voi jakaa tai puhua niistä vapaasti? 




MUTTA TOSIAAN meitä valmennettiin kotiin tulemista varten, saatiin jutella jenkkinuorten kanssa, jotka matkaavat ensivuodeksi omiin kotimaihimme, ja bilettää yömyöhään.

Tuolla aikasemmin puhuin joitan siitä viimesestä päivästä, eli sunnuntaista, kun piti sanoa hyvästit. Monelle sain sanoa että nähdään myöhemmin, mutta tiedän etten ikinä välttämättä nää osaa kavereistani enää. Heräsin kuudelta aamulla siihen ahdistukseen. En mä halua hyvästellä ketään. 

Kiskoin vaatteet niskaan ja menin ulos. Siinä juteltiin joidenkin kavereiden kanssa ruokalan ulkopuolella kuinka perseestä tämä päivä tulee olemaan. Me tytöt purtiin huulta ja yritettiin parhaamme hallita sitä tunnemyrskyä edes vähän. Käännyin ja näin mun parhaan kaverin kävelevän tietä pitkin kohti meitä. Samantien käännyin ja lähin vastaan, ja siinä ne kyyneleet sitten otti vallan. Vieläkin itkettää ku edes mietin sitä hetkeä :D sanaakaan sanomatta me molemmat vaa itketään ja juostaan toistemme kaulaan. Siitä se päivä vasta alkoi.



Meiän 2 kaveria ei päässy tulemaan nii otettii ne väkisin mukaan <3 




Kotiin päästyäni olin uupunut, raahasin kassini sisään, suljin huoneen oven perässäni istahtaen sängylleni. Nyt kaikki oli todellista. Siitä 3 päivää eteenpäin istun koneessa. Mihin kaikki aika meni? 

 Siinä kahta päivää ennen lentoa mun host äiti joutu pakottaa mut edes alottamaan sitä pakkaus urakkaa, kun mä en ite vaan niinku pystynyt ruveta laittamaan tavaroitani pois ja tyhjentämään mun huonetta.. Se oli mulle henkisesti todella rankkaa ja vaikeaa, aina meinas viiden minuutin välein purskahtaa itkuun jos päästi ajatukset harhailemaan johonkin liian syvälliseen. 



My first American pie!

Pizza rolls 
Meiän Millie <3


Pari pakettia kohti kotia..



Tyhjennettii mun kirahvi ja taiteltiin se nätisti mun laukkuun...:D Täytän sen sit kotona uusiks!



Pakattiin aina iltaan asti mun host äidin kanssa kunnes luovutettiin ja siirryttiin sohvalle löhöilemään. Yhtäkkiä kysyin että missä Abby (mun 11- vuotias sisko) on? Kaikki sit etittiin sitä talosta kunnes mun host äiti tajus kattoa pihalta. Siellä se istui talon portailla pimeässä ja itki.. Erehdyin menemään mun äitin perässä sinne ulos ja kun näin Abbyn itkevän niin ei sitä tilannetta pysty käsittelemään.. Joku noin sulonen ja ihana itkee sun takia. Koska oot lähössä pois. Käännyin, ja kävelin talon toiselle puolelle istuin terassin nurkalle ja sit tuli breakdown. 
Se on helppoa hallita omat tunteet kun kukaan muu ei niitä sulle näytä, mutta jos sun sisko itkee sun takia, niin siinä ei sitten hallitakkaan yhtään mitään. Huh.

Pidin kahta päivää ennen lähtöä läksiäiset, joihin sit ilmestyi nää mun lähimmät kaverit. Kun siinä juttelee ja nauraa, niin ei sitä tajua ettei parin päivän päästä nääkkään samoja naamoja pitkään aikaan… Vaikein osuus siinäkin oli se ”nähdään myöhemmin” toivotusten jakaminen, varsinkin kun se piti käydä läpi jokaisen mun kaverin kanssa. Olisko ollut parempi vaihtoehto vain lähteä vähin äänin ja jättää vaikka kirje? En tiedä, ehkä sekin on vaihtoehto jollekkin.




Lähtöpäivän aamu.
Laukut autoon ja kenttää kohti. Mun pää löi ihan tyhjää. En tuntenut yhtään mitään. 2 tunnin ajomatka lentokentälle hiljaisessa autossa ei ollut mieluisin kyyti. Tiedän ettei kenelläkään ollut mitään sanottavaa, mistä sillä hetkellä nyt olis huvittanut edes puhua? Toivoin että se automatka kestäis ikuisuuden.
No aina ei toiveet toteudu ja lopulta seisoinkin lentokentällä mun perheen edessä Rotary takki päällä, laukut tsekattuna koneeseen ja lentolippu kädessä. Kovasti yritin pysyä ”vahvana” mun siskojen takia, ajattelematta koko asiaa, mutta ei se tarvi kun sen yhden pienen kyyneleen niin se on tarpeeksi hajottamaan mut tuommosella hetkellä. Vihaan hyvästejä. Sain potkittua itteni turvatarkastukseen, jonka läpi mentiin hysteerisesti itkien. Multa kysyttiin monesti mikä on hätänä, jolloin yritin sopertaa että tässä sanon hyvästejä ihmisille joita en tiedä koska nään seuraavan kerran, vaihtari kun oon. Kaikki yritti lohduttaa ja vääntää jotain helkkarin vitsejä mulle, mutta eipä siinä ilmekään värähtänyt. Vielä viimeset lentosuukot mun perheelle jotka kurkki turvatarkastuksen takaa, ja se oli sitten siinä.

Vipa aamupala..




Takki vähän erinäkönen ku aluksi...:D



<3 


Ensimmäisestä lennosta Detroitista New Yorkiin en muista yhtään mitään. Oliko sää hyvä?
Istuinko yksin vai oliko joku mun vieressä?
Muistin vaan lukeneeni mun siskojen kirjeet, sekä mun kavereiden kirjeet siellä koneessa. Enough said, kaikki arvaa miten se meni.





Nykissä tapasin yhen toisen Suomalaisen tytön joka oli kans jenkeissä vuoden Rotarien kautta, ja sen kanssa sain käydä tämän kotiinpaluu lennon yhdessä läpi jakaen kaikki fiilikset. Mikäs sen parempaa kun jakaa se ihmisen kanssa joka varmasti tuntee ihan samalla tavalla asoista. 8 tunnin lennon aikana alkoi jo hymyilyttää kovasti, ja viimenen tunti koneessa olin aivan hysteerinen. Kohta nään mun perheen ja mun poikaystävän. Tuntu ihan epätodelliselta. Siinä sitten odotettiin laukkuja, keräsin itteni ja olin lähdössä ovia kohti kun huomasin jonkun kuvaavan mua. Iskä. Sit odotin mun kaveria, ja yhessä mentiin ovista ulos. Poikaystävä juoksee samantien halaamaan samoin kun äiti. En ikinä unohda miltä se tuntui.



Kotiin kun Hesasta päästiin, mut yllätti meidän terassilla olevat ilmapallot ja tervetulo-kyltti. Ovikelloa kun soitin niin mun kaverit tuli avaamaan. Vaikka olinki ihan kuollut sen matkustamisen ja tunnemyrskyjen jäljiltä, en olisi voinut olla onnellisempi sillä hetkellä. 








Tuolla aikasemmin puhuin mun kulttuurishokista ja peloista. Kotiin päästyäni tajusin ettei täällä Suomessa mikään ole mullistavasti muuttunut. Turhaa ”pelkäsin”.

Nyt on sukulaisia sekä muita kavereita nähty, käyty kattomassa pesistä taas pitkästä aikaa ( kyllä vaan oli sitäkin ikävä), juhlittu sitä kun täytin 18- vuotta (JEE!) ja muutenkin nautittu Suomen kesästä.

NYT OLIS NÄIN VUODEN PÄÄTTEEKSI HYVÄ AIKA TEIDÄN KYSYMYKSILLE MITKÄ ON MIETITYTTÄNYT TAI PUSKENUT ESIIN, JOTEN VAPAASTI VAAN KYSYMYKSIÄ TULEMAAN, VASTAAN NIIHIN SEURAAVASSA POSTAUKSESSA

-Susa

39 kommenttia:

  1. Itkin koko postauksen ajan! Oon ite lähössä 10 päivän päästä washintonii vaihtoo ja mua pelottaa nyt jo se kuinka kamalaa on tulla takas kotiin! Suomikavereille voi sanoo et vuoden päästä nähää mut ei niille jenkkikavereille voi varmuudella mitää luvata.. Aion kyllä nauttii täysillä ja nii ees päi mut en voi olla miettimättä mitä tapahtuu sit ku se on oikeesti ohi!:( Kuinka usein pidit muuten yhteyttä suomeen, perheeseen kavereihin ja poikaystävään?

    VastaaPoista
  2. Voi eikä! Ihanasti kirjotettu tää teksti! Sulla oli varmasti aivan huikea vuosi Jenkeissä. :) Toivottavasti näät viel sun jenkki kavereita sun vaihtovuoden jälkeenkin! Aiotko jatkaa vielä bloggaamista? :)

    VastaaPoista
  3. olis pari kyssää koska kiinnostais itekki mennä vaihtoon parin vuoden päästä!
    eli siis:

    - oliks jenkit sun ykkösvaihtoehto, vai olitko miettiny jotai muutakin maata?
    - haitko muittenkin ku rotareitten kautta?
    - mikä sun peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo oli :D ?
    - tuliko sulla monta kertaa koti-ikävä ja miten sait selätettyy sen?
    - voitko sanoo et tää oli sun elämäs paras vuosi?
    - näätkö sun vaihtariperhettä/perheitä/kavereita jenkeissä vielä? :)

    kiitos et saatiin jakaa tää vuosi sun kanssa!! :)

    VastaaPoista
  4. Kyllä tuli itellekkin kyynel jos toinenkin silmäkulmaan, kun tätä luin. En voi kuvitellakkaan kuinka kamala hetki sulla oli sanoa moikat sun hostperheelle siellä lentokentällä. :-( Mutta muista, että Every ending is a new beginning. :-) Tää oli kyllä ihan mun lemppari vaihtoblogi tältä vuodelta. Tsemppiä jatkoon Susa!

    VastaaPoista
  5. mua kiinnostaa, et onko jenkeissä minkäänlaista laktoositonta ruokaa, niinku suomes? :D

    VastaaPoista
  6. Hienoa, että oot turvallisesti back to Kva! Enkä ollenkaan epäile että vähän vaatii totuttelua normi arkeen täällä, kun sun vuosi Usassa on ollut ihan uskomattoman upea, ja mikä parasta ollaan saatu fiilistellä ja elää sitä mukana tämän blogin kautta.
    Ja täytyy myöntää, että kyyneleet silmissä tuli myös luettua tämä postaus..ja muutama muukin... :) Voikun löytäisit fiilistä jatkaa blogia, vaikka tapahtumia ei varmasti tule yhtälailla Suomessa kuin vaihdossa ollessasi:)
    Kaikkea hyvää, supergirl!

    VastaaPoista
  7. voi ei iteltäki kyl kyyneleet valuu tääl ! mut täs ois jotai kysymyksiä:

    -Kuinka usein suunnilleen skypetit suomeen?
    -Tuliko sulle missään vaiheessa kovin pahaa koti-ikävää?
    -Ootko tyytyväine rotareihi, hyvät puolet ja onko mitää huonoja?
    -Paljon sulla suunnilleen meni vuoden aikana rahaa osaatko yhtään sanoa?
    -Paras jenkkiruoka?
    -Miten kuljetit sen jääkiekkomailan suomeen?:D
    -Mikä oli lempiaineesi koulussa jenkeissä?
    -Mitkäi maavaihtoehdot sulla oli sillo ne neljä maata?
    -Milloin otit suunnilleen ekaa kertaa yhteyttä rotareihin vaihdon vuoksi ja miten?
    -Saatko mitään kursseja korvatuksi lukiossa?
    Joo siinä ois sulle ainaki jotain kysymyksiä:)!

    VastaaPoista
  8. Jatkatko bloggailua täällä Suomessakin? (: Ois niin ihanaa jos jatkaisit!

    VastaaPoista
  9. Kulunut vuosi on mennyt kyllä tosi nopeasti, muistan kun aloin lukea blogiasi viime kesänä... ja nyt mä olen lähdössä Michiganiin rotareiden kautta, lentokenttä kutsuu noin 40 tunnin päästä :D apuaapuaapua, jänskättää vähän, miten pärjään!

    http://kiaanette.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  10. oot tosi kaunis ja ihana blogi ja varsinki tää postaus!! haluisin kysyy et miten selvisit koko vuoden erossa sun poikaystävästä?:)

    VastaaPoista
  11. Ainakun esittelit itsesi amerikkalaisille ja kerroit olevasi suomesta nii oliko ne just silleen ''ai sieltä jääkarhujen maasta?'' yms. Tai ylipäätänsä miten ne suhtautu suomeen ja suomalaisiin? :D

    VastaaPoista
  12. ei aivan ihana postaus! jotenki tunteet välitty tänne ruudun toisellekki puolelle. huh. ja ihan huikeeta, et puhut sun tunteista ja fiiliksistä täällä, auttaa varmasti monia uusia vaihtoonlähtijöitä tajuumaan millasta se vaihdossa oleminen ja fiilikset iha oikeesti on, kun tuntuu, että monet kertoo aina vaan niistä kivoista ja positiivisista jutuista.

    pari kysymystä sitten:
    - tiiän, et tää on aika vaikee kysymys, mutta mikä oli parasta ja mikä vaikeinta vaihdon aikana?
    - miten saitte pidettyä kaukosuhteen yllä? olitteko koko vuoden yhdessä vai tauolla? miten poikaystävä reagoi ku kuuli että pääsit vaihtoon? kauanko olitte seurustelleet ennen sun lähtöä?
    - miltä tuntuu nyt olla takasin?
    - ootko aatellu jatkaa blogin pitämistä suomessa? oot huikeen kaunis ja pukeudut tosi kivasti! ja ihan vaan jotkut asukuvatkin ois kivaa kateltavaa.

    Tää on yks parhaista blogeista mitä oon lukenu ja oon kyllä niin kateellinen ja samaan aikaan onnellinen sun puolesta että oot saanu noin upeen kokemuksen.

    VastaaPoista
  13. Tää blogi on yks suosikeista ja toivon todella että jatkaisit blogin pitämistä! :)
    tässä kysymyksiä:
    suosikki vaatekauppasi Jenkeissä?
    oliko hetkeä, jolloin halusit lähteä sieltä takaisin kotiin?
    kenestä tuli sinulle tärkein ihminen?
    mikä oli oudoin asia mitä koit siellä?
    entä mitä outoja tapoja amerikkalaisilla oli?
    kaunein paikka missä kävit?
    käyttäytivätkö kaikki sinua kohtaan "hyvin" vai oliko joillakin epäluulo sinua tai suomalaisia kohtaan?

    VastaaPoista
  14. Vaikka kaikki perheet oli varmasti tosi mukavia ja tärkeitä, niin mikä niistä oli kuitenkin paras ja miksi?
    Meinaatko jatkaa pesäpalloa vielä?

    VastaaPoista
  15. Mua itkettää jos ihan vaan se, että tää vaihtariblogi on nyt tavallaan loppunut :( Tai ei kuule sun kuulumisia sieltä Jenkeistä enää :D

    Kiitos Susa ihanasta vuodesta jonka oon saanut viettää lukemalla sun blogia!!:)

    VastaaPoista
  16. tässä "pari" kysymystä:

    -mitkä oli sun parhaimmat kokemuket?
    -entäs ne huonoimmat?
    -sillon alkuvuodesta ku olitte nycissä, ni oliks siellä vaan suomalaisia usa+canada vaihtareita vai oliks niitä muistaki maista?
    -jos oli vaan suomalaisia ni oliko kaikki koulutukset ja nähtävyyden esittelyt suomeksi?
    -oliko nycissa mukana joku suomalainen opas tms?
    -kävitkö useasti rotarien kokouksissa? tai saako vaihtarit ees käydä niissä?
    -saitko ite päättää päivän jollon tuut takas? jos sait ni jouduitko maksamaan jotai ylimäärästä?
    -millasia maksuttomia juttuja rotarit järjestää vaihtareille siellä usassa?
    -onko sun mahdollista olla jollain tavalla mukana rotaryn toiminnassa nyt vaihtovuoden jälkeen?
    -jos on aijotko olla mukana?
    -paljon sait kuukausirahaa sun klubilta?
    -paljon suunnilleen rahaa menee kuukaudessa?
    -onks teillä vaihtareilla joku ihmine johon voitte ottaa yhteyttä vaihtovuoden aikana jos on ongelmia, siis joku samantyyppinen ku aluevastaava muil järjestöillä?
    -onks jokaisella maalla oman värinen edustustakki vai miks ne värit vaihtelee?

    VastaaPoista
  17. - mikä oli pelottavinta vuoden aikana?
    - muuttuko sun elintavat vuoden aikana? esim. söitkö enemmän/vähemmän herkkuja, harrastitko liikuntaa enemmän vai vähemmän yms!
    - mikä on paras jenkkiherkku?
    - uskotko pitäväs yhteyttä kaikkien sun perheiden kanssa jatkossa?
    - onko amerikassa helppoa elää terveellisesti?
    - muuttuko sun vartalo mitenkään vuoden aikana?
    - tuntuuko että oot kasvanu henkisesti paljon, tai että tuntuuko että oisit eri ihminen ku joka vuosi sitten täältä lähti?


    kiiiitos että oot jakanu sun vuoden meiän kanssa, sun blogi on parhain vaihtariblogi ikinä!! :)

    VastaaPoista
  18. Moikka! Ensinäki lemppari vaihtariblogi varmaa ikinä. Tykkäsin siitä että vaikka kirjotitkin melko harvoin ni silti kirjotit tosi pitkiä tekstejä! Ja siu koko vuos on ainaki vaikuttanu niin täydelliseltä. Toivon siis todellakii ettet lopeta bloggaamista ku vaihtarivuos loppu. :) mutta joo kysymys ois et piditkö loppuvuodesta viel paljon yhteyttä niihin ekoihin perheisiin? Tai näitkö heit viel ennen lähtöäs?

    VastaaPoista
  19. Haluun sanoo, että oot ollu ihan ykkönen vaihtaribloggaajista ja on ollu mahtavaa seurata sun vuotta! Oon lukenu sun jokaisen postauksen ja aina on ollu niin ihania kuvia ja kirjotat tosi hyvin:) Sun vuosi on vaikuttanu ihan täydelliseltä!! Oon lähdössä kolmen viikon päästä Michiganiin vaihtoon aika lähelle sun paikkaa ja munkin pikkusiskon nimi on Abby!:)

    VastaaPoista
  20. Ihana lukee jo Michiganissa olleen vaihtarin blogia :)
    Ite oon vasta lähdössä 26.8
    www.blondincoctail.blogspot.fi

    VastaaPoista
  21. voiettä tää on kyl iha ehottomast yks lemppari vaihtariblogi !! :) ja hei semmosta et miun pitäis tehä se vapaamuotoinen hakemus rotareille ni aattelin et osaisit varmaa vähä neuvoo mitä siihe kannattaa ja pitää laittaa:)? kiitos:)!

    VastaaPoista
  22. kerrottiiks teille mikä siin on perustana et rotarylla vaihetaan perhettä kolme kertaa vuoden aikana?

    VastaaPoista
  23. Miten selvisitte poikaystävän kanssa?
    Tekisitkö jotai toisin?
    Miten sai helpoiten kavereita?
    Perusvinkit tulevalle vaihtarille?
    Mitkä asiat yllätti?
    Tee postaus amerikkalaisten oudoista tavoista!

    VastaaPoista
  24. kirjotitko tänne blogia sillä mielellä, et kerrot vaan kaikki hyvät ja positiiviset puolet vaihdosta? mikä oli sellanen ikävin juttu mitä sulle kävi vaihdon aikana? sanoisitko että vaihtarivuos oli sun elämäs paras vuos? mitkä jutut tuntu haastavilta? kummassa maassa asuisit mielummin jenkeissä vai suomessa? plussat ja miinukset jenkeissä?

    VastaaPoista
  25. sun lemppari vaihtariblogit, jota oot lukenu?

    VastaaPoista
  26. paljonko sun vaihtarivuos makso rotareitten kautta suunnilleen?

    VastaaPoista
  27. Miten sait kuljetettua sun teemu selänne-mailan suomeen?:DD

    VastaaPoista
  28. Ensinnäkin ihan sikana kiitoksia tästä sun blogista, on ollut ihana seurata sun vuotta. Kirjotat niin hyvin ja elävästi, kuvat on hienoja ja jokasesta tekstistä huokuu sun ilonen elämänasenne. Toivottavasti jatkat bloggaamista tämän jälkeenkin! Multa meinas itseltäkin kyyneleet valua tätä tekstiä lukiessa.

    Olen toivottavasti itsekin ensivuonna lähdössä vaihtoon Rotarien kautta jos pääsen. Millä tavalla hait vaihtoon? Pistitkö vain oma-aloitteisesti viestin kaupunkin klubille, vai oliko siihen jotain lomakkeita valmiiksi? Oliko teidän perheessä vuotesi aikana toinen vaihtari, tai onko tulossa? Kuinka paljon vuosi maksoi ja kuinka paljon omaa rahaa olit varannut?

    Kiitokset vielä mahtavasta blogista. Ihan parasta tulevaisuutta sulle:-)

    VastaaPoista
  29. Sulla on ollu ihan super kiva vuosi!!
    Pitikö ku hait rotareiden kautta nii laittaa maatoiveisiin yksi ei-englannin kielinen maa? :)

    VastaaPoista
  30. Oon seurannu tätä koko vuoden ja tää on ollu aivan huikeen hyvä!!

    Jatkatko vielä kirjoittamista ihan vaan lifestyle blogina ja paljonko sulla meni rahaa kuukaudessa? Edes suuntaa antavasti :D !


    :)

    VastaaPoista
  31. kävitkö missään alkoholipitoisissajuhlissa?

    joitko alkoholia kertaakaan vuoden aikana :) ?

    VastaaPoista
  32. saitko monta kurssia tosta vaihtovuodesta?:)

    VastaaPoista
  33. Mä oon ollu nyt reilun kuukauden californiassa ja mua alkaa nyt jo pelottaa pois lähtö :/ kiitos tästä sun blogista seurasin sun koko vuoden ja tää on ehdottomasti yks mun lemppareista!!:)

    Miten sulla on mennyt koulun alku? Onko vielä kova ikävä jenkkeihin?
    Kadutko mitään sun vuodessa?
    Aiotko vielä palata asumaan jenkkeihin?
    Miten oot pitäny yhteyttä sun jenkki kavereihin?
    Vastasko vuosi sun odotuksia?
    Jos saisi elää sun vuoden uudelleen niin haluisitko?
    Miten saat sun hiukset noin "tuuheiks" tai tommosiks epälättänöiks?
    Kumpaa kieltä puhut paremmin: enkkuu vai suomee?
    Ootko over all tyytyväine sun vuotee?

    VastaaPoista
  34. millon vastaukset tulee? :)

    VastaaPoista
  35. Ite oon tässä nyt vaihtovuotta harkinnu ja rotarit ois ainaki hinnan takia paras vaihtoehto. Eli suosittelisitko rotareita? Mitään hyviä tai huonoja puolia?

    VastaaPoista
  36. Panostaako amerikkalaiset pukeutumiseen? :)

    VastaaPoista
  37. Mä vollotin täyttä kurkkua ku luin tän postauksen!!!! Voin vaan kuvitella kaikki sun tunteet ja ajatukset vaikka en ymmärrä vielä niistä murto-osaakaan! Mulla on itellä lähtö jenkkeihin tänävuonna rotareitten kautta ja voi apua...!

    VastaaPoista